Venäjän kotka Pielisjoen kanavoinnin muistomerkin huipulla Joensuussa.
Kanavoinnin muistomerkki. Jalustassa lukee: Alexander II Pielis joen kanava 1874 - 1879.
Muistomerkki sijaitsee Länsikosken ja kanavan väliin jäävällä kapealla kaistaleella.
Korkeuseroa 79 kilometrin matkalla on 16,6 metriä. Matkalla oli monia vaikeita koskia ennen kuin ensimmäiset kanavat rakennettiin. Suurimmat kosket olivat joen keskivaiheilla Enon ja Kontiolahden kuntien alueella, jossa myös useimmat kanavista sijaitsevat..
Lisätietoja yksittäisistä kanavista:
Kolme kanavointia
|
|
|
Venäjän kotka Pielisjoen kanavoinnin muistomerkin huipulla Joensuussa. | Kanavoinnin muistomerkki. Jalustassa lukee: Alexander II Pielis joen kanava 1874 - 1879. | Muistomerkki sijaitsee Länsikosken ja kanavan väliin jäävällä kapealla kaistaleella. |
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
Nykyään Pielisjoella on enää kolme sulkukanavaa, Joensuu, Kuurna ja Kaltimo. Järjestyksessään kolmas kanavointi toteutettiin vuosien 1956 ja 1971 välillä. Kanavien modernisoinnin syynä olivat suurempia sulkuja tarvinnut uitto ja samaan aikaan rakennetut vesivoimalaitokset. Vesivoimalaitokset on rakennettu Kaltimoon ja Kuurnaan.
Uitto väheni 1990-luvulla, mutta nykyään vanha ja hyväksi havaittu kuljetusmuoto on kokemassa renessanssia.
|
|
|
Uiton uusi tuleminen edellytti investointeja Utran pudotuspaikalla. | 1980-luvullakin puuta ajettiin uittoon, mutta tekniikka oli erilaista kuin 2004. (R.K.1986). | Uittoyhdistyksen rakennus ja hinaajia Utran kaupunginosassa Joensuussa. |
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
Mitä tapahtui vanhoille kanaville?
* Jäivät teiden ja patojen alle, kuten Nesterinsaari.
* Ovat jäljellä ilman portteja, kuten Häihä, Saapaskoski ja osa Kaltimon vanhaa sulkua.
* Ovat poissa käytöstä ennallaan, kuten Jakokoski, Haapavirta ja Utran uittosulku.
* Jäivät kohonneen vedenpinnan alle, kuten Paiholan kanava ja Kuurnan vanha sulku.
Jakokosken kanavamuseo
Kuurnan vesivoimalaitoksen yläpuoliset vanhat kanavat jäivät pois käytöstä 1971. Tuolloin Merenkulkulaitos päätti museoida muutaman sulun. Kanavamestari Toivo Kettunen alkoi kerätä kanaviin ja kanavanrakennukseen liittyviä esineitä ja laitteita. Kettusta voidaan näin ollen hyvällä syyllä kutsua Suomen kanavamuseon alkuunpanijaksi.
Jakokoski oli ensimmäinen kanava, jonka museotoiminta virallistettiin. Kun Pielisjoen kanavoinnin satavuotisjuhlia vietettiin 1977 [sic], oli Jakokoskelle koottu runsaasti esineistöä ja kanavamuseotoiminta aloitettiin koko maassa. Nykyään Suomen kanavamuseoon kuuluu kuusi alueellista museota: Jakokoski Kontiolahdessa, Taipale Varkaudessa, Saimaan kanavan museo Lappeenrannassa, Varistaipale Heinävedellä, Herraskoski Virroilla ja Ämmäkoski Kajaanissa.
Kiinnostus kanaviin lisääntyy
Jakokoskesta on tullut hyvin suosittu nähtävyys Kontiolahden kunnassa. Monilla Internet-sivuilla kerrotaan Pielisjoelle tehdyistä venematkoista, ja jotkut näistä sivustoista esittelevät myös vanhoja kanavia.
Kanavat aletaan nähdä paikallishistoriana samaan tapaan kuin vanhat rakennukset, kauniit maisemat ja henkilöhistoriat. Joensuussa ilmestyvän sanomalehden mukaan Enon kunnassa sijaitsevat Saapaskosken, Kaltimon ja Häihän kanavat ovat arvokkaita kulttuurihistoriallisia suojelukohteita. Hyvä todiste kanavien merkityksestä on joensuulaisessa Pielisjoen koulussa toteutettu projekti. Koulun oppilaat vierailivat useilla vanhoilla ja nykyisillä kanavilla ja kirjoittivat niistä tarkan kertomuksen.
Lisätietoja löytyy Internetistä hakusanoilla kanavamuseo ja museokanava sekä kanavien nimillä.
Riitta Kankkunen © 2005
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Riitta Kankkuselle.
Denna sida på svenska 
Klikkaa sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien valikkoon.
Tätä sivua on muutettu viimeksi
