Utran kanava ja Arppen sulku
Utra kanal och Arppes sluss
Utran kanava ja Arppen sulku sijaitsevat Joensuussa suhteellisen lähellä toisiaan, mutta eri puolilla Pielisjokea. Avokanava ja nykyinen laivaväylä katkaisivat vanhan yhteyden kanavien väliltä vuonna 1971.
Arppen sulku sijaitsee Utra-nimisessä kaupunginosassa noin seitsemän kilometriä Joensuun torilta Rantakylään päin (opasteissa lukee Rantakylä). Seuraa Rantakatua joen vartta pitkin rautatiesillan ja 6-tien sillan alitse ja jatka Utrantietä pitkin (sama katu, vain nimi muuttuu) suoraan kohteeseen. Kun näet tien vasemmalla puolella S-Market Utran, olet jo hyvin lähellä. Jatka noin puoli kilometriä, jolloin huomaat tien oikealla puolella alhaalla joen varrella ruskean taulun Utransaaret ja sahanterää ja vesiratasta esittävän muistomerkin. Arppen sulun jäänteet sijaitsevat saarille vievän ensimmäisen sillan alla.
Arppen sululle pääset paikallisbussilla numero 1. Jää pois Mustosenkadun pysäkillä. Bussi Utraan lähtee Kirkkokadulta taidemuseon kohdalta, ja pysäkin kyltissä lukee UTRA.
Utran uittosulku sijaitsee lähellä Arppen sulkua, mutta päästäksesi sinne joudut palaamaan 6-tien sillalle ja kulkemaan Lappeenrannan suuntaan. Sillan jälkeen käänny ensimmäisestä rampista oikealle Karsikon suuntaan. Aja eteenpäin Kettuvaarantietä ja myöhemmin Kulhontietä (sama katu) pitkin noin neljä kilometriä kunnes näet vasemmalla katukyltin Utran kanava. Käänny kyltin osoittamaan suuntaan ja jatka eteenpäin suoraan sulun luokse.
Utran uittosululle pääset paikallisbussilla numero 4. Bussi lähtee keskustasta Siltakadulta Sampo-pankin kohdalta. Pysäkin kyltissä lukee 4 KULHO.
Arppen sulku 1832 (?)
Utrankoskella on ollut tärkeä merkitys suomalaiselle vesirakennukselle. Jo 1780-luvulla tehtiin huomattavia vesirakennustöitä Martti Steniuksen perustettua sahalaitoksen Utraan. Valmiin sahatavaran kuljetuksen helpottamiseksi Stenius perkautti Utrankosken ja Kaluvirran, ja väylä kaivettiin Kukkosensaareen. 1800-luvun alussa Utrasta tuli Pohjois-Karjalan johtava sahateollisuuspaikka.
Vuonna 1824 nuoresta Nils Ludvig Arppesta (1803 - 1861) tuli Utran sahan osakas. Arppe ymmärsi hyvin nopeasti, että sahateollisuudella oli suuret mahdollisuudet Pielisjoen varrella. Jo vuonna 1831 hän pyysi lupaa rakentaakseen sahalaitoksen Kuurankoskeen. Lupa heltisi, ja rakennustyöt aloitettiin Kuurnassa 1832. Lue lisää Kuurnan kanavasta Kuurna kanal.
Arppella oli luultavasti seurannut vuonna 1826 tehtyjä Pielisjoen perkuutöitä suurella mielenkiinnolla, koska Kuurnan sahan valmiit tuotteet piti kuljettaa proomuilla Pyhäselän kautta muualle Saimaalle. Proomujen käyttäminen oli hankalaa, koska Utrankoski oli kivikkoinen.
Kun Arppe sai luvan rakentaa sahalaitoksen Kuurnankoskeen, teki maaherra päätöksen Pielisjoen perkaamisesta. Nurmekselaiset valittivat kovista päivätöistään ja Arppe oletti, että kuluisi kauan ennen kuin työt saataisiin valmiiksi. Tällöin Arppe päätti itse ryhtyä toimenpiteisiin.
Kuurnankosken saha rakennettiin 1832 - 1834, ja senaatti antoi Arppelle luvan käyttää ainoastaan yhtä joen haaraa. Hän joutui myös rakentamaan salmeen padon, jossa oli tulvaluukut. Työ edellytti erityisasiantuntemusta, ja Arppen tiedetäänkin palkanneen työnjohtajiksi henkilöitä, jotka olivat saaneet koulutuksensa valtion palveluksessa. Arppen kuljetusratkaisu oli hyvin kauaskantoinen ja edistyksellinen. Kun Kuurnankosken saha rakennettiin, tehtiin samaan aikaan Utrankoskeen sulkukanava. Tämän vuoksi Utran ensimmäistä kanavaa kutsutaan Arppen suluksi.
Sulun rakentamisesta ja ulkonäöstä ei juuri ole tietoja käytettävissä lyhyitä tiedonantoja lukuun ottamatta. Syynä on se, ettei viranomaisasiakirjoja ole. Tuohon aikaan ei sulun rakentamiseksi tarvittu lupia. Lupa tarvittiin ainoastaan, jos tarkoituksena oli sulkea koko vesiväylä tai jos sulku estäisi perkausta ja liikennöintiä. Arppe käytti työhön vain omia varojaan. Sahalaitoksen arkistosta ei ole säilynyt sulun rakentamista koskevia tietoja, mutta olemassa olevien tietojen mukaan Arppe palkkasi koulutetun työnjohtajan suunnittelemaan sulkua. Sulun paikka tunnetaan suunnitelmapiirroksesta, joka on luultavasti tehty vuonna 1839 Utran venekanavan rakentamista varten.
Arppen sulku sijaitsi Pielisjoen pääväylän itäpuolella. Paikka oli erinomaisesti valittu, koska siinä oli suojainen lahdelma vastavirtaan päin ja proomut oli helppo ohjata sulkuun. Sulku oli tehty puusta ja kivestä, ja se oli noin 40 metriä pitkä sekä kuusi metriä leveä.
Arppen sulkua käytettiin muutama vuosi, koska Pielisjoen varren asukkaiden mielestä Kuurnan pato esti sekä kuljetusta että kalastusta. Koskenperkausjohtokunta suhtautui kriittisesti myllyihin ja sahalaitoksiin, jotka rakennettiin 1840- ja 1850-luvuilla. Vuonna 1848 johtokunta päätti, että Arppen oli joko purettava sahalaitos tai siirrettävä se toiseen paikkaan; Arppe puratti sahan vuonna 1850. Sulkua ei enää tarvittu kuljetuksiin ja kun venekanava avattiin vuonna 1853, loppui liikenne Arppen sulussa.
Arppen sulku tänä päivänä
Arppen sulusta on jäljellä lähinnä sulun kiviseiniä ja pohjalautoja, kuten kuvista näkyy. Sulkukammio on nykyään kuivalla maalla, koska joen vedenpinta on muuttunut. Utrankoski katosi 1970-luvulla tehtyjen väylämuutosten takia, mutta tasaisiksi hioutuneet pohjakivet ovat edelleen nähtävissä. Arppen sulun lisäksi kannattaa pistäytyä myös Utransaarten virkistysalueella. Utransaarilla on muutamia kanavarakennelmia, jotka oli rakennettu sahalaitoksen tarpeisiin, ei liikenteelle.
| 
| 
|
Sulussa on vain muutama senttimetri vettä.
| Kivityötä vuodelta 1832.
| Pohjalautoja.
|
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
Utran kanava, Utran venekanava 1850 - 1853
Pielisjoen voimakkaan virtauksen takia rakennettiin Utraan avokanava veneille vuonna 1853. Kanava oli 260 metriä pitkä ja noin 3,6 metriä leveä.
Utran sulkukanava 1874 - 1875
Sulkujen rakennustyöt aloitettiin heinäkuussa 1874 yhtä aikaa Utrassa, Kuurnassa ja Häihässä. Tavoitteena oli avata laivaväylä mahdollisimman nopeasti Joensuusta Jakokoskelle ja Pieliseltä Enon pitäjän Kaltimoon. Uusi sulku rakennettiin vanhan venekanavan paikalle laajentamalla sitä ja tekemällä sulku puusta. Huhtikuussa 1875 saatiin laajennustyö valmiiksi, ja sulku sekä kanavanvartijan rakennukset valmistuivat samana vuonna.
Sulun yli rakennettiin kääntösilta, jonka kautta pystyttiin liikennöimään Utran sahalle. Kanava avattiin liikenteelle 9.7.1875.
Kanavan mitat
Kokonaispituus
| Pudotuskorkeus
| Sulkujen määrä
| Sulun pituus
| Sulun leveys
| Sulun syvyys
|
414 m
| ? m
| 1
| 35,6 m
| 7,7 m
| 2,1 m
|
Utran uittosulku 1948 - 1951
Utran uittosulun rakennustyöt aloitettiin 1948 vanhan sulun paikalle. Uusi sulku avattiin tilapäisesti liikenteelle 12.6.1951. Vihkiäisjuhlat pidettiin 31.8.1951. Sulku valettiin betonista ja siihen asennettiin raudasta valmistetut, vaakasuorat sektoriportit. Sulkua voitiin täyttää ja tyhjentää avaamalla portteja eli porteissa ei ollut tyhjennysluukkuja.
Porttien avaaminen ja ohjaus hoidettiin sähköisesti valvontatornista. Kanavan kokonaishinta oli 111 miljoonaa markkaa. Rakennustöitä johti yli-insinööri Santeri Kiianlinna. Kun Kuurnan uittosulku Kuurnan kanava valmistui, loppui Utran uittosulun käyttö, koska vedenpinta sulun molemmilla puolilla oli sama.
Kanavan mitat
Kokonaispituus
| Pudotuskorkeus
| Sulkujen määrä
| Sulun pituus
| Sulun leveys
| Sulun syvyys
|
414 m
| ? m
| 1
| 175 m
| 8,0 m
| 2,5 m
|
Utran kanava tänään
Ainoastaan uittosulku on nähtävillä Utrassa. Sulkua ei enää käytetä liikennöintiin, koska lähelle sulkua valmistui vuonna 1971 avokanava Pielisjoen väylän uudistustöiden yhteydessä. Sulku ja portit ovat melko hyvässä kunnossa, mutta kanavatornia on vahingoitettu mm. rikkomalla lähes kaikki ikkunat. Kanava-alueen omistaa Joensuun kaupunki. Alue on ensimmäisen luokan suojelukohde, joka tarkoittaa, että se on kansallisesti tai paikallisesti arvokas eikä kokonaisuutta tai sen luonnetta saa muuttaa. Osaa alueesta käyttää Merenkulkulaitos, joka valmistaa merimerkkejä. Järvi-Suomen Uittoyhdistyksellä on alueella puutavaran pudotuspaikka.
| 
| 
| 
|
Uittosulku
| Silta sulun yli. Ennen nykyisen avokanavan valmistumista pääsi tätä kautta kävellen vielä 1970-luvulla Utraan joen toiselle puolelle.
| Avoin portti ja tilapäinen silta
| Kanavatorni
|
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
| 
| 
| 
|
Uittosulku kesällä 2004.
| Kanavatorni
| Silta
| Sulku vastavirtaan. Portit ovat aina auki, ja virta on melko voimakas.
|
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
| 
| 
|
Kanavan kiviverhoilua ja Merenkulkulaitoksen rakennuksia.
| Utrankosken haara. Vanha puinen silta on lähes kadonnut, ja uusi kevyt silta rakennettiin 1980-luvulla. Tie vie rantaan nykyisen avokanavan varteen.
| Nykyinen avokanava ja laivaväylä myötävirtaan. Utransaarten virkistysalue ja Arppen sulku sijaitsevat oikealla ja vanha uittosulku vasemmalla lehvistön takana.
|
© Kuvat 2004 Riitta Kankkunen
Riitta Kankkunen © 2005
Lähteet: Myllykylä T. Suomen kanavien historia. Helsinki: Otava 1992. Pieni tietosanakirja. Osa IV. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava; 1928. Riitta Kankkusen omat käynnit 1969 - 2004.
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Riitta Kankkuselle.
Denna sida på svenska 
Klikkaa sulkuporttia päästäksesi Suomen kanavien aloitussivulle.
Tätä sivua on muutettu viimeksi
