Taipaleen kanava
Taipale kanal

Taipaleen ensimmäinen kanava

Venäläiset huomasivat, että kanavilla on merkitystä Itä-Suomen strategisen sijainnin vuoksi ja että siten saataisiin rakennetuksi yhtenäiset kuljetusväylät. Venäjän sotilasviranomaiset ehdottivat kanavointia 1810-luvulla, mutta 1821 he päättivät keskeyttää hankkeen.
Saimaan kanavasta keskusteltiin senaatissa 1822 ja tällöin Varkauden kosken kanavointi nousi jälleen esille. Luutnantti P. G. Savander teki ehdotuksen kanavoinnista, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin pääasiassa rahapulan vuoksi. Pohjois-Savon lähetystö vieraili keisarin luona 1826 puhumassa Saimaan kanavasta ja samalla keskusteltiin myös Varkauden kosken kanavoinnista.

Varkauden kosken ja Konnuskosken kanavointihankkeet alkoivat edistyä 1830-luvun alussa. Hankkeen aloittivat pohjoissavolaiset, jotka 16.10.1831 ehdottivat Kuopion eteläpuolisten koskien ruoppausta. Senaatti määräsi koskenperkausjohtokunnan tekemään tarvittavat tutkimukset. Työn teki kapteeni Fredrik Hällström syksyllä 1832. Hällström totesi mm., että pelkkä Varkauden kosken ruoppaus ei riitä, vaan kosken vierelle on kaivettava kaksisulkuinen kanava. Hänen arvionsa mukaan kanava maksaisi 52 271 ruplaa ja 65 kopeekkaa. Hällström ehdotti kustannuksia vähennettäväksi taksvärkkityöllä.

Väylänvarren kunnissa vallitsi erilaisia mielipiteitä kanavoinnista. Iisalmelaisten mielestä Pohjanmaan yhteydet olivat tärkeämpiä kuin yhteydet etelään, mutta tästäkin huolimatta he olivat valmiita osallistumaan kanavien kustannuksiin. Kaavilaiset eivät halunneet kanavia rakennettavan, koska heille tärkein suunta oli Laatokka. Leppävirralla, Pielavedellä ja Nilsiässä sekä Kuopiossa asenteet kanavointia kohtaan olivat myönteiset. Näille kunnille koituisi suurin hyöty kanavista ja sen vuoksi ne olivat halukkaimpia osallistumaan taksvärkkiin. Lokakuun 16. päivänä vuonna 1833 koskenperkausjohtokunta antoi lausuntonsa ja paroni, kenraalimajuri Carl von Rosenkampff laski kustannukset viiden ja seitsemän jalan syvyisten kanavien rakentamiselle. Ensiksi mainittu maksaisi 62 390,40 ja viimeksi mainittu 78 056,80 ruplaa. Koskenperkausjohtokunta tuki lausunnossaan seitsemän jalan syvyisten kanavien rakennusta. Johtokunnan mielestä kanavat rakennettaisiin tulevaisuutta varten ja suuremmille aluksille, ja tehokkaammilla elintarvikekuljetuksilla itäisen Suomen ihmisten olisi helpompi selviytyä nälkävuosina. Tällä kaikella oli vaikutusta senaattiin ja se päätti, että koskenperkausjohtokunta tekisi uuden tutkimuksen neljä ja seitsemän jalkaa syvistä kanavista ja suluista. Fredrik Hällström teki tutkimukset seuraavana kesänä, ja suunnitelma oli valmis elokuun lopulla.

Hällströmin tutkimusten mukaan kaksisulkuinen kanava olisi kaivettava Taipaleen kannaksen läpi. Seitsemän jalan syvyisen kanavan kustannukset sekä Varkauden pienempien koskien ruoppaustyöt arvioitiin 75 176,77 ruplaksi.

Taipaleen ensimmäisen kanavan rakennus 1835 - 1840
Kanavan rakennuksen valmistelut aloitettiin keväällä 1835. Työnjohtajana oli Svante Vestling, mutta todellinen johtaja oli Fredrik Hällström, joka oli suunnitellut kanavan. Hällström ja Rosenkampff ohjasivat Vestlingiä ensimmäisinä vuosina ja tärkeimmissä töissä.
Taksvärkkiin osallistunut talonpoikaisväestö ei ollut tottunut kanavanrakennustyöhön. Tästä syystä heidän työskentelynsä ei ollut kovinkaan tehokasta. Monet olivat töissä ainoastaan muutaman päivän, ja tästä aiheutui ongelmia vaativammissa työtehtävissä. Työvuosi alkoi 1. syyskuuta ja päättyi 31. elokuuta. Kesäaikaan työväkeä tarvittiin maataloudessa, ja talvisin kanavatyö oli vaikeaa jään ja lumen vuoksi. Kanavatöissä oli 80 100 työntekijää syksyisin.
Kaivutyö aloitettiin kanavalinjan alaosasta. Työhön oli myönnetty 99 000 ruplaa, mutta keisari pienesi avustusta, jolloin ensimmäisenä vuotena oli käytettävissä ainoastaan 9 800 ruplaa. Myöhemmin valtio kaksinkertaisti avustuksen, kuten oli luvattu.
Käyttöön otettiin uusia työmenetelmiä ja tekniikoita. Vuonna 1836 rakennettiin maansiirtoa varten rautatie. Maata kaivettiin lapiolla ja lastattiin vaunuihin, joita siirrettiin käsivoimin lastaus- ja purkupaikkojen välillä. Rautatie oli käytössä vain kolme vuotta. Lisäksi töissä käytettiin ruoppauskoneita, paalujunttia sekä rautalapioita ja -hakkuja. Kallion louhintaan käytettiin ruutia. Sulkuporttien raudoituksetkin olivat uutta tekniikkaa.

Kivisulkujen rakentaminen oli vaativaa insinöörityötä
Kivisulkujen rakentaminen oli suuri ja vaativa työ tuon ajan insinööreille. Aikaisemmin oli rakennettu vain pieniä puusulkuja, mutta ne olivat liian pieniä ollakseen suurille aluksille tarkoitettujen kivisulkujen esikuvia. Hällström sai koulutuksensa Ruotsissa Götan kanavan rakennustöissä 1813 1819 ja hän halusi, että Taipaleeseen rakennettaisiin kivisulut.
Suomalaisen kalkkikiven soveltuvuutta sementin raaka-aineeksi ei tiedetty. Professori G. E. Pasch oli onnistunut sekoittamaan sementtiä paikallisista aineista Götan kanavalla Ruotsissa, ja tämä sementti kesti myös veden alla. Samaa menetelmää käytettiin myös Taipaleen kanavalla, koska ulkomaisten raaka-aineiden katsottiin nostavan kanavan hintaa aivan liikaa. Hällström ja Rosenkampff päättivät rakentaa muurit ilman sideaineita ja laudoittaa sulkukammiot tiiviisti.
Rakennustyö eteni suunnitelmien mukaan. Kanavalinja koostui avokanavaosuudesta, kahdesta sulkukammiosta sekä kohtaavien laivojen altaasta. Sulut tehtiin suurimmaksi osakseen hakkaamattomasta graniitista; ainoastaan sulkukammioiden yläosissa käytettiin hakattua kiveä. Karkea kivityö säästi kustannuksia ja soveltui hyvin taksvärkkityöksi. Neljäntenä eli viimeisenä työvuotena sulkukammiot laudoitettiin ja tervattiin. Sulkuportit asennettiin paikoilleen.
Taipale ja Konnus olivat ensimmäiset Suomen valtion rakennuttamat sulkukanavat.

Taipaleen ensimmäisen kanavan mitat:

Kokonaispituus	Putouskorkeus	Sulkujen lukumäärä	Sulkujen pituus	Sulkujen leveys	Sulkujen syvyys
845 m	5,4 m	2	38,5 m	13,6 m	2,15 m

Taipaleen ensimmäinen kanava tänä päivänä
Vanhin Taipaleen kanava on lähes kokonaan nähtävissä. Sulkuportit ja sulkukammioiden laudoitus on purettu pois, mutta avokanavaosuudet ovat paikoillaan. Pieni pätkä vanhaa kanavalinjaa on jäänyt valtatie 23:n alle. Kanavassa on vettä alle metri, jonka ansiosta kelvollisessa kunnossa säilyneet rakenteet ovat hyvin näkyvissä.
Taipaleen vanha kanava kuuluu Suomen kanavamuseoon ks.. Taipaleen nykyinen eli kolmas kanava sijaitsee vanhimman kanavan vieressä.

Taipaleen toinen kanava 1867 - 1871

Taipaleen toisen kanavan mitat:

Kokonaispituus	Putouskorkeus	Sulkujen lukumäärä	Sulkujen pituus	Sulkujen leveys	Sulkujen syvyys
564 m	5,4 m	2	50,5 m	7,7 m	2,67 m

Taipaleen toinen kanava tänä päivänä
Taipaleen toinen kanava jäi kolmannen, nykyisen, 1960-luvulla rakennetun kanavan alle.

Taipaleen kolmas kanava 1962 - 1967

Taipaleen kolmannen kanavan mitat:

Kokonaispituus	Putouskorkeus	Sulkujen lukumäärä	Sulkujen pituus	Sulkujen leveys	Sulkujen syvyys
564 m	4,6 m	1	160 m	13,2 m	4,8 m

Riitta Kankkunen © 2003

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

Tätä sivua on muutettu viimeksi