Kerkonkosken, Kiesimän ja Neiturin kanavat
Kerkonkoski, Kiesimä och Neituri kanaler
Jyväskylän pohjoispuolisten järvien yhdistämistä kanavoinnilla suunniteltiin jo 1880-luvulla, mutta näiden tutkimusten pohjalta aloitettiin ainoastaan Kolun kanavan rakentaminen. Alueen kunnat ryhtyivät ajamaan kanavointia vuonna 1910 ja vuonna 1911 senaatin myöntämän määrärahan turvin aloitettiin tutkimukset Keitele-Konnevesi-Iisvesi -reitillä. Samalla tutkittiin mahdollisuutta viedä vesitie Hankasalmelle Jyväskylä-Pieksämäki -radan varteen Armisveden kautta. Tämä vaihtoehto hylättiin, koska se olisi tullut paljon kalliimmaksi. Olihan Pieksämäki-Kuopio -radan varressa olevalta Suonenjoelta sivuraide Iisvedelle.Päätöstä kanavien rakentamisesta hidasti vuonna 1914 puhjennut maailmansota. Kanavien rakentamiseen päästiin lopulta vuonna 1918, kun edellisen vuoden lopulla senaatti oli myöntänyt työhön määrärahoja. Työt aloitettiin Neiturin ja Kiesimän kanavista. Seuraavana vuonna työt käynnistyivät Kerkonkoskella.
Vuonna 1913 laadittuja suunnitelmia tarkastettiin rakennustöiden jo alettua. Vuonna 1921 tehdyssä lopullisessa suunnitelmassa määrättiin kanavia suurennettavaksi alkuperäisistä mitoista. Jokaisen sulun pituudeksi tuli 43,0 metriä, leveydeksi 8,3 metriä ja syvyydeksi 2,7 metriä. Siten sulkuun sopi 35-metrinen alus.
Kanavien rakentamista hidasti määrärahojen niukkuus. Esimerkiksi Kiesimän työmaalla työt olivat lähes pysähdyksissä yli kolme vuotta. Vuonna 1924 työt saivat uudelleen vauhtia. Kerkonkosken ja Neiturin kanavat valmistuivat vuonna 1926, jolloin Neiturin kanava avattiin liikenteelle. Kiesimän kanavan valmistuminen venyi vuoden 1927 syksyyn.
Sulkujen rakennustekniikka oli kehittynyt alkuperäisten suunnitelmien ajoilta, joten kaksiportaisia sulkuja ei tarvittu huolimatta mm. Kiesimän 5,6 metrin vesien korkeuserosta. Rautaiset sulkuportit mahdollistivat entistä korkeampien sulkujen rakentamisen.
Sulkujen täyttö- ja tyhjennystekniikka oli myös uutta. Sulkujen sivumuurin sisälle sijoitettiin johdot, joiden kautta venttiilitekniikkaa hyväksi käyttäen johdettiin vesi sulkuun ja sieltä pois.
Kanavamaksut kannettiin Neiturin ja Kerkonkosken kanavilla, joiden viereen rakennettiin tilavat asunnot kanavakasööreille. Lisäksi kanaville rakennettiin asumukset muulle kanavahenkilökunnalle.
Keitele-Iisvesi -reitille rakennettiin myös avokanava Iisveden ja Niiniveden välille Säynätsalmeen. Koko kanavatyön kustannukset nousivat kaksinkertaisiksi vuoden 1921 arviosta, mihin vaikuttivat pitkä rakennusaika sekä yleisen hintatason kohoaminen.
Keitele-Iisvesi -reitillä ei matkustajaliikenne koskaan yltänyt niin vilkkaaksi kuin aikaisemmin rakennetuilla kanavilla, koska maantieliikenne oli jo viemässä matkustajia laivoista. Kanavareitin liikenne olikin suureksi osaksi puutavaran kuljetusta. Sulutuksia oli parhaimmillaan 1930- ja 1940-luvuilla toista tuhatta vuodessa. Lisääntyneen nippu-uiton ansiosata sulutusmäärät kasvoivat jälleen 1960-luvulla. Nykyisin sulutuksia näillä kanavilla on keskimäärin 900-1300 vuodessa. Puutavaraa kulki vuonna 2004 eniten Neiturin kanavasta – runsaat 2 200 tonnia. Kanavat toimivat nykyisin itsepalveluna.
Tarmo Hurskainen © 2005
Kuvat: Tapio Suomalainen
Katso lisää kuvia Kerkonkosken kanava
Kuvat: Erkki Härö
