Mellankanalen Varistaipale kanal

Taivallahden kanava
Taivallahti kanal

Taivallahden kanava sijaitsee lähellä Varistaipaleen kylää noin 65 kilometriä Joensuusta ja 50 km Varkaudesta. Aja tietä numero 23 Karvion kylään ( ks. Karvion kanava) ja käänny tielle 542. Aja eteenpäin Varistaipaleen kylään saakka ( ks. Varistaipaleen kanava). Varistaipaleen kylässä sijaitsevat Varistaipaleen kanava ja Kanavamuseo. Kanavan yli menevän sillan luona on kyltti, jossa lukee Uusi-Valamo 9, ja paikallistien viitta Taivallahden kanava. Aja noin 2 km kylttien osoittamaan suuntaan, kunnes tulet risteykseen, josta lähtee Taivallahden kanavalle vievä opastettu tie (Varistaipaleen kylältä päin tullessa vasemmalla). Taivallahteen vievä tie on kapea hiekkatie, jota pitkin pääset suoraan kanavalle.


 

Kokonaispituus

Putouskorkeus

Sulkujen lukumäärä

Sulun pituus

Hyötypituus

Sulun leveys

Sulun syvyys

730 m

noin 6 m

2

36,8 m

31,6 m

7,6 m

2,1 m

Juojärven vesistö
Juojärven vesistö sijaitsee Heinäveden,Tuusniemen, Kaavin, Kuusjärven ja Liperin alueella ja koostuu neljästä suuresta järvestä sekä niiden välisistä yhteyksistä. Vesi virtaa Kaavinjärvestä Kaavinkosken kautta Rikkaveteen, jonka Ohtaansalmi yhdistää Juojärveen. Juojärvellä on useampia yhteyksiä koskien ja salmien kautta Varisveteen. Juojärvestä on yhteys jopa Kallaveteen Varisveden ja Suvasveden kautta sekä Haukiveteen Karvion kanavan ja Heinäveden reitin kanavien kautta.

Kapea hiekkatie Taivallahden kanavalle.

Kanavan yli vievä silta ja kanavanvartijan talo (oikealla takana).

Alemman sulun alaportti Varistaipaleeseen ja alavirtaan päin.

Alemman sulun yläportti Juojärven suuntaan.

Kapea hiekkatie Taivallahden kanavalle.

Kanavan yli vievä silta ja kanavanvartijan talo (oikealla takana).

Alemman sulun alaportti Varistaipaleeseen ja alavirtaan päin.

Alemman sulun yläportti Juojärven suuntaan.

© Kuvat Riitta Kankkunen 2005

Ylempi sulku.

Ylemmän sulun yläportti ja kanavanvartijan talo.

Kaksi sulkua ja kanavatorni.

Kaksi sulkua ja silta.

Ylempi sulku.

Ylemmän sulun yläportti ja kanavanvartijan talo.

Kaksi sulkua ja kanavatorni.

Kaksi sulkua ja silta.

© Kuvat Riitta Kankkunen 2005

Kanavan ylempi sulku.

Yläsulku ja portti Juojärven suuntaan.

Kanavalinja Juojärven suuntaan.

Kanavalinja yläsululle päin alavirta kohti.

Kanavan ylempi sulku.

Yläsulku ja portti Juojärven suuntaan.

Kanavalinja Juojärven suuntaan.

Kanavalinja yläsululle päin alavirta kohti.

© Kuvat Riitta Kankkunen 2005

Metsän läpi kaivettu kanavalinja.

Tästä alkaa Juojärvi.

Alasulku ja silta.

Kanavalinja alavirtaan Varistaipaleeseen päin.

Metsän läpi kaivettu kanavalinja.

Tästä alkaa Juojärvi.

Alasulku ja silta.

Kanavalinja alavirtaan Varistaipaleeseen päin.

© Kuvat Riitta Kankkunen 2005

Kaavi, Tuusniemi ja Kuusjärvi lähettivät 20.5.1904 anomuksen senaatille Suvasveden, Kermajärven ja Joutsenveden välisen väylän rakennusmahdollisuuksien selvittämiseksi. Senaatti myönsi 26.5.1904 selvitystyötä varten 15 000 markkaa. Kanavalinja tutkittiin 1906, ja samana vuonna tehtiin kanavointisuunnitelma ja kustannusarvio.
Yli-insinööri Karl Snellmanin suunnitelman mukaan kanava voitiin rakentaa Juojärvestä Varislammen kautta Varisveteen. Vedenpintojen korkeusero oli lähes 20 metriä, ja tämä edellytti kahden sulkuryhmän rakentamista, toista Varistaipaleeseen (ks. Varistaipaleen kanava) ja toista Taivallahteen. Taivallahden ja Varislammen välille rakennettaisiin kaksikammioinen sulku, ja samantapainen nelikammioinen sulku tehtäisiin Varisjärven ja Varislahden välille. 2,1 metriä syvän ja 6,5 kilometriä pitkän kanavan hinnaksi selvitys arvioi 1 390 000 markkaa. Ylihallitus jätti ehdotuksensa senaatille 31.5.1907.

Kanavanrakennus alkaa
Juojärven kanavien rakennustyöt aloitettiin samaan aikaan Varistaipaleessa (ks. Varistaipaleen kanava) ja Taivallahdessa. Kaivutyöt aloitettiin Taivallahdessa syksyllä 1911, mutta maaperä oli soinen ja kaivaminen hidasta. Tilanne oli sama Varislammen ja Varisveden välisellä kannaksella, johon kaivettiin avokanava. Kaivu- ja louhintatyöt saatiin valmiiksi vuonna 1913 Taivallahdessa.

Sulunrakennus
Kaksikammioisen sulun rakentaminen aloitettiin 1912. Ongelmana oli, että alueelta ei löytynyt sopivaa kiviainesta. Sulun alla oleva kallio oli haurasta ja kelpasi juuri ja juuri kanavalinjan kiveämiseen. Sopivaa kiveä löydettiin eräästä Suvasveden saaresta 40 kilometrin päästä. Louhos oli tosin vuokrattu urakoitsija Oskar Flinkille, joka oli halukas hankkimaan tarvittavan kivimateriaalin ja kuljettamaan sen aluksillaan Varistaipaleeseen. Flink tarjoutui tekemään myös sulkujen betoni- ja muuraustyöt koneillaan ja materiaalillaan. Ylihallitus, joka aiemmin oli itse vastannut sulunrakennuksesta, päätti tilata Varistaipaleen ja Taivallahden sulkutyöt Flinkiltä. Sopimus allekirjoitettiin 19.3.1912. Sulkupiirustukset laati ylihallituksen insinööri K. Fr. Appelgren.
Oskar Flinkin kanssa solmitusta sopimuksesta huolimatta ylihallitus oli vastuussa sulkutöiden valvonnasta. Samalla haluttiin testata uutta rakennustekniikkaa. Sulun muurit tehtiin uudella betonitekniikalla, jota ei ollut aiemmin käytetty Suomessa. Sulkumuurina oli betoniseinä, joka ylettyi 1,2 metrin korkeuteen sulun pohjalta, ja sulun yläosan muuri pinnoitettiin hakatuilla kivillä. Varisjärven ja Varisveden välinen korkeusero oli 12,60 metriä korkean veden aikana ja 14,56 metriä korkean veden aikana.
Saimaan kanavan rakennustöiden aikana kehitetty mitoitusjärjestelmä salli ainoastaan kolmen metrin laskun yhdessä sulkukammiossa. Ajateltiin, etteivät puiset portit kestä suurempaa vedenpainetta. Rautaportit olisivat olleet lujemmat, mutta luultavasti hinta oli syynä puuporttien valintaan ja useamman sulkukammion rakentamiseen. Portit varustettiin putkien sijasta luukuilla sulun täyttöä ja tyhjentämistä varten. Taivallahden sulku valmistui syyskuussa 1914. Varistaipaleeseen ja Taivallahteen rakennettiin kääntösillat kanavien yli. Juojärven reitin kanavoinnin kokonaiskustannukset olivat 1 389 794 markkaa. Kanavanrakennukseen osallistui 200 - 400 työntekijää.
Juojärven kanavien liikenne oli vilkasta, vaikka alueella ei ollut yhtään kaupunkia. 1920-luvulla sulutettiin vuosittain yli 2000 alusta, mutta sulutukset vähenivät, kun maantieliikenne alkoi lisääntyä voimakkaasti.

Kanava tänään
Taivallahden kanava on paikallaan, mutta se ei ole yhtä tunnettu kuin Varistaipale kanavamuseoineen. Sulut ovat alkuperäiskunnossa, mutta portit avataan nykyään sähköisesti. Taivallahti ja Varistaipale sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, joten kannattaa pistäytyä katsomassa molemmat. Kesällä 2005 uusittiin kanavalinjan kiveyksiä.
Riitta Kankkunen © 2005

Yläsulussa.

Yläsulusta ylävirtaan päin.

Näkymä sulkuihin ylävirran puolelta.

© Kuvat Sami Vastela

Yläsulussa.

Yläsulusta ylävirtaan päin.

Näkymä sulkuihin ylävirran puolelta.

Kanavan yläsulku.

Kanavan yläsulku.

© Kuva Jarmo Sariola


Lähteet: Myllykylä T. Suomen kanavien historia. Helsinki: Otava; 1991. Riitta Kankkusen käynnit.

Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Riitta Kankkuselle.

Denna sida på svenska

Klikkaa sulkuporttia päästäksesi Suomen kanavien valikkoon.

 

Tätä sivua on viimeksi muutettu 12-10-16