Saarikosken kanava
Saarikoski kanal

Saarikosken kanava sijaitsee Iisalmessa Pohjois-Savossa lähellä Kiuruveden rajaa. Kiuruvesi on Saimaan vesiväylien päätepiste Kuopiosta pohjoiseen suuntautuvalla reitillä.
Reitti Kiuruvedelle kulkee noin 9 km pitkän Kiurujoen läpi, jota ruopattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1866. Höyrylaivaliikenne reitillä alkoi kolme vuotta myöhemmin, mutta laivat eivät päässeet pitkin Kiurujokea kuin jonkin matkaa. Ruoppauksia jatkettiin monin paikoin Kiurujoen ja Iisalmen välillä myös vuosina 1871 sekä 1883-84.
Kiurujoen kanavointi sai vauhtia vuonna 1899, kun tarvittiin hätäaputyömaita katovuoden johdosta. Seuraavana vuonna käynnistettiin laajat ruoppaukset Iisalmen ja Kiuruveden Nivanmäen välillä. Samaan aikaan tehtiin suunnitelmia väylän ulottamiseksi Kiuruveden kirkonkylään saakka.
Kiurujoessa piti neljä koskea ohittaa kanavilla, mutta vain Saarikoskelle tarvittiin sulku. Rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1903. Aluksi kaivettiin kanavalinja auki sekä rakennettiin kanavanvartijalle asunto.
Saarikosken kanava ja sulku valmistuivat keväällä 1906. Sulkua laajennettiin rakennustöiden aikana, koska siitä olisi tullut liian ahdas Iisalmi-Kiuruvesi -reitille suunnitelluille matkustajahöyrylaivoille. Muutoksen jälkeen sulusta tuli 34,4 m pitkä, 6,1 metriä leveä ja 1,5 metriä syvä. Saarikosken sulku oli viimeinen puusulku Suomessa.
Koko Kiurujoen kanavointi valmistui vuonna 1907. Saarikosken yläpuolelle rakennettiin vielä neulapato, jotta Kiuruveden vedenkorkeus pysyi riittävänä laivaliikenteelle. Vanha maantiesilta korvattiin puisella kääntösillalla.
Liikenne reitillä alkoi melko vilkkaana. Vuosina 1906-23 sulutuksia oli keskimäärin 1 000-1 100 vuosittain. Sulutusten määrä romahti vuonna 1924, kun Iisalmesta Ylivieskaan valmistui rautatie. Se kulki vesireitin tuntumassa ja vei nopeasti matkustajat laivoilta. Kanava oli avoinna vielä vuonna 1931, mutta sitten se suljettiin maapadolla ja sai jäädä rauhassa lahoamaan.
Kanavan restaurointi aloitettiin vuonna 1998 Museoviraston ja Merenkulkulaitoksen yhteistyönä. Työt saatiin päätökseen vuonna 2003, jolloin väylä Kiuruvedelle avattiin jälleen liikenteelle.
Rakennustöissä tarvittiin 25 km hirttä ja 10 km lankkua. Rakenteisiin naulattiin 20 cm pitkiä takonauloja yli 10 000 kpl ja 15 cm pitkiä takonauloja noin 5 000 kpl. Uudelleen avattu reitti on mitoitettu huviveneille.

Tarmo Hurskainen © 2005

 

Pituus

Putouskorkeus

Sulkujen lukumäärä

Max aluksen pituus:

Max aluksen leveys

Max aluksen syväys:

Max maston korkeus

Sulutuksia vuodessa

500 m

1,5 m

1

30 m

6,0 m

1,2m

3,5 m


Restaroitu sulkukammio.

Alaportti rakennustöiden loppuvaiheissa.

Sulkuporttien käyttömekanismi.

Restaroitu sulkukammio.

Alaportti rakennustöiden loppuvaiheissa.

Sulkuporttien käyttömekanismi.

© Kuvat Lassi Kokkonen

Yläkanava vielä ilman vetta ja odotuslaituri.

Sulkukammion alimmat hirret ovat alkuperäisiä.

Yläportti ja väliaikainen este vedelle

Yläkanava vielä ilman vetta ja odotuslaituri.

Sulkukammion alimmat hirret ovat alkuperäisiä.

Yläportti ja väliaikainen este vedelle

© Kuvat Lassi Kokkonen

Lähde: Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Otava 1991.
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Tarmo Hurskainen.

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

 

Tätä sivua on muutettu viimeksi