Pyhäskoskikarta

Pyhäkosken kanava
Pyhäkoski kanal

Pyhäkosken venekanava sijaitsee Mäntyharjun reitillä Kymijoen vesistössä. Mäntyharjun vesiltä ei ole vesitieyhteyttä muualle Kymijoen vesistöön. Kanava on aikaisemmin ollut uittokanava, joka vuonna 1998 muutettiin venekanavaksi. Venesulku sijoitettiin vanhan betonirakenteisen uittopadon sisälle. Kanava yhdistää Pyhäveden ja Lahnaveden. Se liittyi Mäntyharjun vesien veneväylien viitoitukseen. Sulku on käsikäyttöinen.

Tarmo Hurskainen © 2005

Pituus

Putouskorkeus

Sulkujen lukumäärä

Sulun pituus

Sulun leveys

Max aluksen syväys

Max maston korkeus

Sulutuksia vuodessa

450 m

1,80 m

1

15,0 m

3,0 m

0,8 m

? m

Ei tilastoida



Sulun alaportti ja kanava alavirtaan päin.

Sulun yläportti avoinna.

Sulun alaportti ja kanava alavirtaan päin.

Sulun yläportti avoinna.

© Kuvat Henry Parta

Kanava ylävirtaan odotuslaiturilta katsottuna.

Sulun alaportti.

Näkymä ylävirtaan maantiesillalta.

Kanava ylävirtaan odotuslaiturilta katsottuna.

Sulun alaportti.

Näkymä ylävirtaan maantiesillalta.

© Kuvat Henry Parta

Vanha uittoväylä
Den gamla flottningsleden

Pyhäkoski ja myöhemmin rakennettu kanava olivat ennen osa tärkeää uittoreittiä Saimaalta Kymijoelle. Reitin pituus oli noin 170 km.
Puunjalostustehtaat Kymijoen varressa tarvitsivat puuta myös Saimaalta. Enso-yhtiö oli rakentanut uittoreitin etelästä Kivijärven vesistön kautta. Reitti oli noin 115 km pitkä, mutta se oli hankala ja kallis käyttää. Reitillä tarvittiin nostureita, ketjukuljettimia, tukkirännejä, varppaajia, höyrykoneita, pumppuja sekä suuri joukko työväkeä. Uitto oli hidasta ja kallista.
Halla-yhtiö (nykyisin UPM) tarvitsi myös puuta Saimaalta, mutta Enso ei tietenkään antanut lupaa käyttää omaa Väliväyläksi kutsuttua uittoreittiään, joten Hallan oli etsittävä toinen reitti pohjoisempaa, vaikka matkan pituus tuli selvästi pidemmäksi Väliväylään verrattuna.
Hallan uittoväylällä Mäntyharjun reitin kautta tarvittiin viisi ylivientilaitosta ratoineen ja vinsseineen. Maamatkat olivat lyhyitä lukuunottamatta Honkataipaletta, jossa matkaa oli viisi kilometriä.
Kanavat olisivat tulleet kalliiksi. Lisäksi lupa niiden rakentamiseksi olisi tarvinnut hakea Pietarista. Byrokratiaa olisi ollut paljon ja koko hanke olisi kestänyt useita vuosia. Ylivientilaitoksiin luvan sai nopeammin, koska sen saattoi myöntää maaherra.
Enso sai kuitenkin vihiä Hallan suunnitelmista ja estääksen sen osti maan suunnitellulta ratalinjalta Honkataipaleesta. Mutta Halla oli ovelampi. Siellä huomattiin, että rakentamalla kapeampi metrin kiskovälin rata se voitiin tehdä toisesta paikasta vaikeammankin maaston kautta. Honkataipaleessa tarvittiin myös höyryveturi. Ylivientilaitokset olivat valmiita vuonna 1910 ja Halla pääsi aloittamaan uitot reitillä.
Hallan reitti oli nopeampi kuin Enson Väliväylä. Kiskot menivät veteen, joten tukit pystyttiin siirtämään nopeasti vedestä vaunuihin ja päinvastoin. Järvillä oli mahdollisuus käyttää hinaajia, mikä oli monta kertaa nopeampaa kuin Enson reitillä, missä jouduttiin käyttämään varppaajia matalien ja karikkoisten järvien johdosta. Siellä ei myöskään aluksia voitu siirtää järvestä toiselle, koska järvien välissä oli vain koskia ja tukkirännejä.
Hallan reitti oli myös halvempi, koska siellä ei tarvittu ketjukuljettimia, tukkirännejä höyrypumppuineen eikä nostureita. Myös työntekijöitä tarvittiin huomattavasti vähemmän kuin Enson väliväylällä, jossa uitot lopetettiin vuonna 1964. Väliväylä on nykyisin suosittu kanoottireitti.
Hallan reitillä liikenne jatkui vuoteen 1976 saakka. Honkataipaleen höyryveturi korvattiin dieselveturilla vuonna 1972. Viimeisinä vuosina kuljetettiin myös veneitä. Rata purettiin ja tukkivaunut romutettiin vuonna 1984.

Lähde: Tarmo Hurskaisen oma tietojen hankinta, 2005 ja Kari Jokisen internetsivut
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Tarmo Hurskainen.

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

 

Tätä sivua on muutettu viimeksi 12-10-16