Tervakanavat
Koivukosken kanava ja Ämmäkosken kanava

Tjärkanalen
Koivukoski och Ämmäkoski

Sijaitsevat Oulujärven ja Nuasjärven välillä.

Koivukosken kanava
Koivukoski kanal, (1840 - 1847)

Koivukosken kanava (1840 - 1847) Koivukosken kanavaa ei enää ole olemassa. Sulku sijaitsi Kajaanin keskustassa suunnilleen nykyisen vuosina 1940 1943 rakennetun vesivoimalaitoksen kohdalla. Vesivoimala sijaitsee Lönnrotinkadun/Puutavarantien varrella.

Koivukosken vesivoimalaitos rakennettiin 1940-luvulla.
Koivukosken vesivoimalaitos rakennettiin 1940-luvulla. Koivukosken sulku sijaitsi suunnilleen samalla paikalla.

Terva vientituotteena
Terva oli Suomen tärkeimpiä vientituotteita 1500-luvulta pitkälle 1800-lukua. Nykyiseen Oulun lääniin kuuluva Kainuu oli Suomen tärkeintä tervaseutua. Tervaa kuljetettiin kapeilla tervaveneillä jokien, järvien ja koskien kautta Kainuusta Ouluun, jossa tervatynnyrit lastattiin laivoihin kuljetettavaksi ostajille eri puolille Eurooppaa.
Kajaanin kaupungin alueen kosket olivat suurimmat ja vaarallisimmat eikä niitä pystynyt laskemaan. Veneiden lastit purettiin koskien yläpuolella, ja paikalliset ajomiehet kuljettivat tynnyrit maitse koskien ohi. Purku ja lastaus oli kallista, niiden osuus rahtikustannuksista oli kaksi kolmasosaa.  

Ämmäkoski tammikuussa 2010
Ämmäkoski tammikuussa 2010


 

Tervaveneiden kouru
Piirilääkäri Henrik Deutsch ehdotti jo 1816 puisen venekourun rakentamista Koivukosken etelärannalle ja Ämmäkosken pohjoisrannalle. Ehdotus johti tutkimuksiin.
Hyrynsalmen kirkkoväärti Johan Wegelius oli vähällä hukkua Oulujärven myrskyssä 1810-luvulla. Kokemuksensa jälkeen Wegelius halusi auttaa ihmisiä jollakin tavoin, ja hän sai suuren tilaisuutensa vuonna 1819, kun keisari Aleksanteri I vieraili Kajaanissa. Wegelius pyysi keisaria rakennuttamaan sulun Ämmäkoskeen, mutta anomus evättiin 1822. Tästä huolimatta Wegelius alkoi rakentaa venekourua Ämmäkoskeen ja Koivukoskeen. Kourut rakennettiin puusta ja ne valmistuivat 1819 - 1820. Tervaveneet pystyttiin purjehtimaan koskien ohi ilman lastinsiirtoa ja uudelleenlastausta. Kourut eivät tosin olleet täysin turvalliset, koska turvalaitteita Wegelius ei pystynyt niihin hankkimaan.
Paikalliset ajomiehet pelkäsivät elinkeinonsa puolesta ja onnistuivat asettamaan koko kourun kyseenalaiseksi. Ajomiesten mielipiteistä huolimatta kourujen käyttöä jatkettiin, koska sen kautta kulkeminen maksoi vain puolet ajomiesten normaalitaksasta.
1820-luvun alussa Fredrik Hällström tutki Kainuun vesiväyliä ja antoi ehdotuksensa Kajaanin koskista vuonna 1824. Hällström tuki kourun käyttöä ja ehdotti joko entisen korjausta tai kokonaan uuden kourun rakentamista. Koskenperkausjohtokunta antoi lausuntonsa 1825 ja keisari päätti ruoppauttaa ensin Oulujoen ja tilaisuuden tullen myös Kajaaninjoen.
Puiset kourut rikkoutuivat usein, jolloin liikennöinti oli keskeytettävä. Tämän vuoksi Oulun läänin kuvernööri C. Stiernschantz ehdotti 1830, että kosket kierrettäisiin Rehjanjärven Kuluntalahden ja Oulujärven Jormuanlahden välisellä kanavalla. Tehtyjen tutkimusten mukaan tämän kanavointisuunnitelman toteuttaminen oli mahdotonta myöskään Kajaanin kaupungin eteläpuolelle suunniteltua kanavaa ei käynyt toteuttaminen.
Hällström esitti kanavointisuunnitelmassaan 1834, että paras ratkaisu olisi rakentaa kiviset venekourut koskien rannoille. Kourujen leveyden olisi oltava 10 jalkaa ja niiden olisi oltava riittävän syvät tervaveneille. Hällström aloitti kourujen rakentamisen syksyllä 1836 apunaan rakennusmestarit Esselström, Domander ja Nylund. Kesäkuussa 1838 kaivutyö oli valmis. Paroni, kenraalimajuri Carl von Rosenkampff vieraili työmaalla ja totesi, että kourut eivät selviytyisi liikenteestä. Jos vesi olisi korkealla, olisi kourun käyttö vaarallista, ja matalan veden aikana se olisi suorastaan mahdotonta. Lastattujen veneiden kuljettaminen olisi ollut mahdotonta ylävirtaan ilman konevoimaa virran voimakkuuden vuoksi. Rosenkampff totesi myös, että konevoiman käyttö ei tule kyseeseen, koska kajaanilaiset eivät ole tottuneet käyttämään tarvittavanlaisia koneita.

Sulut kourun sijasta
Syksyllä 1838 koskenperkausjohtokunta päätti Rosenkampffin ehdotuksesta rakentaa koskiin sulut. Sulkujen mitat valittiin seudulla käytettävien pitkien ja kapeiden tervaveneiden mukaan. Tavanomainen tervavene oli 18,8 14,4 metriä pitkä ja 0,55 0,65 metriä leveä.
Sulkujen suunnittelutyö ei ollut yksinkertaista suuren korkeuseron vuoksi; 18 jalkaa Ämmäkoskessa ja 15 jalkaa Koivukoskessa. Yksinkertaisen rakenteen vuoksi kumpaankin koskeen olisi rakennettava yksikammioinen sulku. Ruotsalainen Kristoffer Polhem oli kehittänyt niin kutsutun kuilusulun Trollhättanin kanavalle 1710-luvulla.

Sulunrakennus
Sulunrakennus aloitettiin 1840. Koivukosken sulku rakennettiin kosken etelärannalle osittain kallioon ja osittain maanpinnan yläpuolelle. Sulkukammion seinät tehtiin kivillä täytetyistä puuarkuista, jotka vahvistettiin laudoituksella.

Kanavan mitat:

Kanavan pituus

Putouskorkeus

Sulkujen lukumäärä

Veneiden suurin pituus

Veneiden suurin leveys

Veneiden suurin syväys

125 m

4,45 m

1

14,25 m

2,38 m

n. 1 m

 

Ämmäkosken kanava:

Sulunrakennus
Sulunrakennus aloitettiin 1840. Työ edistyi hitaasti, koska kallio oli haurasta ja kaivannon pitäminen kuivana oli vaikeaa. Ämmäkosken sulku rakennettiin kallioon ja sulun pohja ja seinät laudoitettiin. Sulun kokonaispituus oli 70 jalkaa, mutta käyttöpituus oli vain 50 jalkaa. Korkeusero porttien kynnysten välillä oli suhteellisen suuri, lähes 20 jalkaa (5,9 metriä) verrattuna esimerkiksi Taipaleen kanavaan (2,7 metriä). Alaportti oli 31 jalkaa (9,2 m) korkea ja yläportti puolet tästä.

Kanavan mitat:

Kanavan pituus

Putouskorkeus

Sulkujen lukumäärä

Veneiden suurin pituus

Veneiden suurin leveys

Veneiden suurin syväys

70,4 m

5,4 m

1

14,85 m

2,38 m

n. 1 m

Kanavat suljetaan
Ämmäkosken ja Koivukosken kanavat suljettiin 1.1.1915, koska veneliikenne oli päättynyt. Kanavat olivat huonossa kunnossa. Koivukosken sulku purettiin, mutta Ämmäkosken sulku täytettiin hiekalla.

Kajaanin linnan rauniot.

Ämmäkosken vesivoimalaitos sijaitsee Ämmäkosken eteläpuolella. Kuvan etualalla näkyvät linnanrauniot.

Ämmäkosken sulku ja tervavene.

Kajaanin linnan rauniot.

Ämmäkosken vesivoimalaitos sijaitsee Ämmäkosken eteläpuolella. Kuvan etualalla näkyvät linnanrauniot.

Ämmäkosken sulku ja tervavene.

© Kuvat Riitta Kankkunen

Pitkä ja kapea tervavene ja tynnyreitä.

Ämmäkosken sulku ja yläportti.

Portin rakenne lähempää.

Pitkä ja kapea tervavene ja tynnyreitä.

Ämmäkosken sulku ja yläportti.

Portin rakenne lähempää.

© Kuvat Riitta Kankkunen

Sulkukammion laudoitetut seinät.

Sulkukammio alaporttiin päin.

Alaportti. Pudotuskorkeus on todella huomattava.

Sulkukammion laudoitetut seinät.

Sulkukammio alaporttiin päin.

Alaportti. Pudotuskorkeus on todella huomattava.

© Kuvat Riitta Kankkunen

Alaporti ja kiviholvi. Portti on holvin takana.

Alaportti näkyy kiviholvista.

Kanavan suu alavirtaan Oulujärvelle ja Pohjanlahteen päin. Kanavassa on vettä noin metri. Pohja näkyy.

Alaporti ja kiviholvi. Portti on holvin takana.

Alaportti näkyy kiviholvista.

Kanavan suu alavirtaan Oulujärvelle ja Pohjanlahteen päin. Kanavassa on vettä noin metri. Pohja näkyy.

© Kuvat Riitta Kankkunen

Ennen vanhaan tehtiin hyvää työtä.

Väylä Oulujärvelle päin.

Kanavanvartijan talo,

Ennen vanhaan tehtiin hyvää työtä.

Väylä Oulujärvelle päin.

Kanavanvartijan talo, "lussitupa".

© Kuvat Riitta Kankkunen

Ämmäkosken kanava tänään
Ämmäkosken sulku avattiin uudelleen 1984. Puiset sulun osat on uusittu, mutta sulkurakennelman kiviosat ovat alkuperäiset. Ämmäkoski on maailman ainoa tervakanava ja Suomen ainoa kuilusulku. Ämmäkosken sulku on osa Suomen Kanavamuseota, josta on lisätietoja osoitteessa: www.fma.fi/vapaa_aikaan/kanavat/index.php?page=kanavat
Kanavaa ei enää käytetä tervan kuljettamiseen. Koivukosken vesivoimalan vuoksi purjehtiminen Kajaaninjoen kautta Nuasjärveltä Oulujärvelle ja päinvastoin ei enää onnistu. Kesäisin järjestetään tervaveneiden sulutusnäytöksiä turisten iloksi.
Lisätietoja sulutuksista ja Kajaanin kaupungista on osoitteessa www.kajaani.fi. Mielenkiintoinen nähtävyys alueella ovat myös Kajaanin linnan rauniot, jotka sijaitsevat hyvin lähellä Ämmäkosken sulkua.

Riitta Kankkunen


Lähteet: Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia, Helsinki: Otava; 1991. Riitta Kankkusen omat käynnit paikan päällä.
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Riitta Kankkuselle.

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

 

Tätä sivua on muutettu viimeksi 12-10-16