Iharin uoma
Ihari led

Entinen Iharinkoski sijaitsee Kangasalla Längelmäveden ja Pälkäneveden välissä Kokemäenjoen vesistössä. Uomassa on kapea kannas, joka katkaisee vesitien Längelmäveden ja Pälkäneveden välillä.
Nyt suunnitellaan, että kannas puhkaistaisiin, rakennettaisiin uoman yli maantiesilta ja merkittäisiin reitille väylä. Se avaisi kokonaan uuden yhteyden Längelmäveden ja Pälkäneveden välille. Reitti olisi lähes 10 km pitkä ja se olisi tarkoitettu huviveneille. Reitille ei tarvita sulkua, sillä Längelmävesi ja Pälkänevesi ovat samassa tasossa.

Mielenkiintoinen historia
Iharinkoskella on erittäin mielenkiintoinen historia. Ennen vuotta 1604 Längelmävesi, Vesijärvi ja Pälkänevesi muodostivat yhtenäisen järvialtaan, josta vedet laskivat Sarsan virran ja kosken kautta Roineeseen. Pieni sivu-uoma Hykiänpuro lähti Pälkäneveden eteläosista ja laski Mallasveteen.
Mutta kesäkuun alussa vuonna 1604 tapahtui eräs Euroopan suurimmista luonnonmullistuksista. Talvella oli ollut lunta pari metriä ja alkukesällä oli suuri tulva, joka mursi Hykianpuron kautta reitin vesimassoille Mallasvedelle.
Kun Pälkäneveden pinta laski nopeasti, kääntyi virtaus Iharissa päinvastaiseksi ja Längelmävesi alkoi laskea Pälkäneveteen. Ihariin syntyi koski. Tämän jälkeen myös Längelmäveden pinta laski nopeasti ja kuohuva Sarsankoski kuivui yhdessä yössä. Sarsa oli tärkeä myllykylä ja kosken rannalla oli 12 myllyä. Yön jälkeen vuolaasta virrasta oli jäljellä vain joitakin lampia, jotka voi nähdä vielä nykyisinkin. Längelmäveden pinta putosi yli neljä metriä ja Vesijärvi irtaantui omaksi järvekseen, joka alkoi laskea Längelmäveteen pientä Vääksynjokea pitkin, joka jäi jäljelle Sarsanvirrasta ja salmesta Längelmäveden ja Vesijärven välissä.
Selitys näihin tapahtumiiin alkoi kirkastua vasta vuonna 1926, kun geologi Edv. Blomqvist ymmärsi, että syynä oli maan kohoaminen suuren tulvan ohella. Ruotsalainen Carl Nordling kirjoitti 1950-luvulla eräässä artikkelissa, että Längelmäveden pinta oli tuolloin poikkeuksellisen korkealla. Vanhat virtaussuunnat olivat olleet useita tuhansia vuosia ja tänä aikana oli maa kohonnut Kangasalan seudulla kuutisen metriä.
Längelmävesi laski Iharinkosken kautta runsaat 200 vuotta, kunnes Iharinkoskikin kuivui vuonna 1830. Syynä siihen oli kanavarakenteiden pettäminen Kaivannossa ja Längelmäveden vesimassat syöksyivät kanavan kautta Roineeseen. Längelmäveden vedenpinta laski tuolloin nopeasti runsaat 1,5 metriä.

Tarmo Hurskainen © 2006

Lue myös Kostian virrasta.
Lue myös Kaivannon kanavasta






Lähde: Jorma Mäntylä/Tiede-lehti.
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Tarmo Hurskainen.

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

 

Tätä sivua on muutettu viimeksi 12-10-16