Viimeinen viikinkiretki Hämeeseen

Pyhäjärven-Vanajan reitti ja Hauhon reitti olivat hyvin tärkeitä kulkuväyliä jo viikinkiajalla. Tämä lyhennetty kuvaus viimeisestä suuresta viikinkiretkestä Hämeeseen perustuu Helsingin Sanomissa julkaistuun artikkeliin, joka pohjautuu historioitsija Erkka Maulan näytelmään Teponlinna. Maula asuu Hauhon Alvettulan kylässä aivan Hauhon vesireitin äärellä.
Viikingit nousivat Kokemäenjokea pitkin vuonna 1050 Nokialle aikomuksenaan ryöstää hämäläisiä kyliä. Laivastoon kuului lähes 200 alusta ja melkein 2 000 miestä Viikinkipäälliköt eivät yleensä mielellään sotineet Suomessa, koska suomalaiset olivat taitavia seppiä ja ovelia noitia. Lisäksi maasto oli viikingeille vaikea.
Viikingit ryöstivät turkisvaraston Nokialla ja jatkoivat Pyhäjärveä pitkin itään Vanajalle. Siellä joukon johtaja jaarli Freygeir päätti jakaa laivaston kahteen osaan. Hänen varapäällikköittensä Egilin ja Brusin johdolla lähti toinen osasto purjehtimaan Hauhon reitille. Tämän piti olla valehyökkäys ja joukkojen piti kohdata taas Hauhon Hyömäen edustalla.
Pälkäneen ja Hauhon asukkaat olivat kuitenkin saaneet tietoa vihollisesta. He järjestivät ylläkön Kyllönjoelle, joka oli silloin koski kahden metrin putouksineen. He rakensivat jokeen esteitä viikinkien aluksille. Egil hyppäsi veneestä virtaan ja yritti maihin hurjistuneena, mutta sai keihään vatsaansa ja kuoli. Hämäläiset ampuivat viikinkeja jousipyssyillä ja heittivät palavia kekäleitä aluksiin, jotka syttyivät herkästi.
Viikingit pääsivät vasta illalla Kyllönjoestä läpi ja purjehtivat Ilmoilanselän ja Alvettulanjoen kautta Hauhonselälle Hyömäen edustalle, jossa piti kohdata Freygeir joukkoineen. Tämä oli kuitenkin joutunut Lusin kannaksella ankaraan taisteluun Alvettulan miesten kanssa ja joutui kääntymään takaisin Vanajalle.
Freygeir purjehti etelään sekä poltti ja ryösti Vannainkylän (Hämeenlinna). Hän jatkoi etelään Hiidenjoelle, mutta siellä hämäläiset hyökkäsivät jälleen hänen kimppuunsa. Freygeir sai nuolen jalkaansa ja joutui suuntaamaan Puujoelle. Sen kautta hän kulki vanhaa kauppatietä pitkin Porvoonjoelle ja Suomenlahdelle. Sieltä laivasto purjehti Saarenmaalle, jossa Freygeir kuoli vammaansa.
Brusi pääsi takaisin kotiin jouduttuaan vielä Tuuloksessakin taistelemaan hämäläisten kanssa. Hän pystytti Egilille muistomerkin Gävlen lähelle. Kiveen hakattiin teksti, jossa kerrottiin Egilin kaatuneen "i Tafstalonti" eli Hämeen kapeikossa.

Verinen rintama

Suomen kansalaissodan aikana keväällä 1918 rintama oli hetken aikaa Hauhon reitillä. Kyllönjoen, Ilmoilanselän ja Alvettulanjoen pohjoispuolella olivat valkoiset ja eteläpuolella punaiset. Punaisten pakolaiskolonnat yrittivät vesistön pohjoispuolelle, jossa kulki Lahteen johtava maantie.
Kyllönjoella käytiin ankaria taisteluja, mutta sieltä eivät punaiset päässeet läpi. Alvettulan sillalla paine oli kuitenkin vielä suurempi. Naisten rynnäkkö avasi tien ja kolonnat pääsivät Lahden maantielle.
Kyllönjoen lähellä kantatie 57:n länsipuolella on nykyisin muistomerkki Kyllönjoen taistelusta. Alvettulan museosiltaan on kiinnitetty Alvettulan taistelun muistolaatta.

Tarmo Hurskainen

 


Lähde: Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Otava 1991.
Ole hyvä ja lähetä kommenttejasi ja mahdollisia lisätietoja ruotsiksi tai englanniksi Bosse Arnholmille tai suomeksi Tarmo Hurskainen.

Denna sida på svenska

Klikkaa tätä sulkuporttia päästäksesi takaisin Suomen kanavien etusivulle.

 

Tätä sivua on muutettu viimeksi 12-10-16